Tein taannoin päivityksen sosiaaliseen mediaan, jossa tarkastelin SI-niveltä koskevien kliinisten tutkimismenetelmien hyötyä niiden tarkkuuden näkökulmasta. Kyseisessä päivityksessä toin esille useiden vieläkin käytettyjen tunnusteluun sekä liikkeen havainnointiin perustuvien kliinisten testien epätarkkuuden.

SI-nivelen sekä alaselkäkipujen välisestä yhteydestä on keskusteltu paljon, eikä selkeisiin lopputuloksiin olla kuitenkaan päädytty. On kuitenkin arvioitu, että n. 10-25% pidempiaikaisista alaselkäkivuista saattaisi olla SI-nivelperäisiä.

SI-nivelperäisien kiputilojen aiheuttajiksi on esitetty useita tekijöitä kuten traumat, kuormitus, nivelmuutokset (nivelrikko ja erilaiset nivelsairaudet), rakenteelliset tekijät sekä tulehdukset.

Manuaalisen terapian piireissä eri ammattiryhmät ovat esittäneet SI-nivelen liikkeeseen sekä asentoon yhdistettäviä poikkeamia, jotka ovat kivun taustalla. Nämä teoriat ovat kuitenkin huonosti perusteltuja SI-nivelen vähäisen liikkeen sekä testien epäluotettavuuden vuoksi.

Kuva, joka sisältää kohteen teksti, kirja

Kuvaus luotu automaattisesti

Lantiorengas on kehämainen luurakenteiden muodostama kokonaisuus, johon kuuluvat kaksi lonkkaluuta sekä ristiluu. Lonkkaluut niveltyvät selän puolelta ristiluuhun muodostaen risti-suoliluunivelen (molemmin puolin ristiluuta), joka tunnetaan myös nimellä SI-nivel. Etupuolelta lonkkaluut niveltyvät toisiinsa häpyliitoksen kautta.

Nivelpintojen muotojen ja niveltä ympäröivien vahvojen lihasten sekä tukevien sidekudosrakenteiden vuoksi SI-nivel on lähes liikkumaton.
Vuonna 2008 julkaistu systemaattinen katsaus Goode ym. määritteli SI-nivelestä tapahtuvan rotaation olevan enintään 8astetta ja liikettä 8mm. Tämän perusteella kirjoittajat totesivat:

’’Nykyisen saatavilla olevan kirjallisuuden perusteella SI-nivelen liike on niin vähäistä, ettemme koe sitä kliinisesti merkittäväksi.’’ [1]

Kuten muuallakin kehossa, myös lantion alueella ilmenee rakenteellisia eroavaisuuksia väestön keskuudessa. Lantioissa on havaittu muun muassa jopa 16mm puolieroja lonkkaluiden rakenteissa. [2]

Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, seinä, mies, pitäminen

Kuvaus luotu automaattisesti

Tunnusteluun (palpaatio) ja liikkeen havainnointiin perustuvat testit ovat yleisiä menetelmiä joilla pyritään diagnosoimaan mahdollisia SI-nivelen vaivoja. Terapeutit saattavat tutkia SI-nivelen liikettä palpaation avulla ja määrittelevät siten onko liikettä liikaa tai liian vähän. Ottaen huomioon aikaisemmin mainitut tiedot SI-nivelen liikkuvuudesta tai itseasiassa liikkumattomuudesta, on vaikea olla epäilemättä kyseisten menetelmien luotettavuutta.

Vuonna 2016 julkaistu systemaattinen katsaus Cooperstein R, Hickey M. ym. tarkasteli pelkän palpaation (huom. ei liikkeen havainnoinnin) luotettavuutta lantion ja samalla SI-nivelen symmetrian arvioimisessa. Tarkoituksena oli tarkastella yleisesti lantion palpaatiossa hyödynnettyä, suoliluun takayläkärjen palpaation luotettavuutta. Lopputuloksena todettiin, etteivät tunnustellen suoritetut testit ole luotettavia. [3]

Tämän hetkinen tutkimusnäyttö osoittaa ettei SI-nivelen liikettä tarkastelevien ja palpaatioon perustuvien kliinisten testien hyödyntäminen ole perusteltua, koska ne ovat parhaimmillaan epäluotettavia.[4, 5]

Useammat SI-nivelen liikettä havainnoivat testit antavat positiivisia löydöksiä jopa 20% oireettomista henkilöistä. Eroavaisuudet nivelen liikkeessä voivatkin olla enemmän yksilön ominaisuuksia kuin viitteitä nykyisistä tai tulevista vaivoista. Tämä myös kyseenalaistaa ajatusta, että SI-nivelen ongelmat olisivat täysin biomekaanisia.[6]

Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, sisä, seinä, mies

Kuvaus luotu automaattisesti

Tämä herättää kysymyksen, minkä perusteella terapeutit toimivat ja määrittelevät SI-nivelen kiputilan?

Suurin osa SI-nivelen kiputilan tai ns. virheasennon sekä toimintahäiriön toteamiseen hyödynnettävistä kliinisistä testeistä ovat epäluotettavia sekä monesti harhaanjohtavia. Lisäksi monet patologiseksi oletetut rappeumamuutokset ovat yleisiä myös täysin oireettomilla henkilöillä.

Vuonna 2015 julkaistu tutkimus totesi:

’’Kuvantamisessa SI-nivelen rappeumalöydökset ovat erittäin yleisiä oireettomalla väestöllä ja ne ovat yhdistettävissä vanhenemiseen. Varovaisuutta on korostettava, jos alaselkäkipu tai lantion alueen kipu pyritään yhdistämään SI-nivelessä esiintyviin kuvantamislöydöksiin.’’ [7]

Tämänhetkinen näyttö suosii provokaatiotestejä SI-nivelen kiputilojen diagnosoimisessa. Tarkoituksena on nimen mukaisesti provosoida kipua useampaa testiä hyödyntäen. Useamman positiivisen testin perusteella on suurempi todennäköisyys, että kipu on peräisin SI-nivelestä. [8]

Näillä provokaatiotesteillä ei kuitenkaan voida ottaa kantaa kivun syyhyn, vaan niillä pyritään paikallistamaan mahdollinen kudosperäinen herkistymä.

Kuva, joka sisältää kohteen pöytä, sisä, henkilö, kirjoituspöytä

Kuvaus luotu automaattisesti

Määritelmän kaipuu

Kirjallisuus on täynnä erilaisia diagnooseja, joilla selitetään ja joiden mukaan pyritään hoitamaan SI-nivelen kiputiloja. Kuitenkin monet näistä teorioista ovat, joko täysin perusteettomia tai eivät ole niin vahvasti yhteydessä oireisiin kuten on kuviteltu.

Uskomukset, että SI-nivel aiheuttaisi pituuseroa jaloissa, lantion kiertymistä tai asennon kautta kipuoireilua (puhumattakaan, että terapeutit voisivat näitä käsin korjata) on kirjallisuuteen viitaten epätodennäköistä.

SI-niveltä koskevia tutkimuksia on tällä hetkellä vielä niukasti, jonka takia käytössä on paljon epämääräisiä testausmenetelmiä jotka saattavat vaikuttaa negatiivisesti hoitoennusteeseen. Tämän takia on aika päästää irti mielivaltaisista – liikkeeseen, asentoon tai muista epäluotettavasti todennettavista diagnooseista ja pyrkiä hoitamaan tilannetta kokonaisvaltaisemmin.

LÄHTEET

[1] Goode, Adam, et al. “Three-Dimensional Movements of the Sacroiliac Joint: a Systematic Review of the Literature and Assessment of Clinical Utility.” The Journal of Manual & Manipulative Therapy, Journal of Manual & Manipulative Therapy, Inc., 2008,

[2] Preece, Stephen J, et al. “Variation in Pelvic Morphology May Prevent the Identification of Anterior Pelvic Tilt.” The Journal of Manual & Manipulative Therapy, Journal of Manual & Manipulative Therapy, Inc., 2008,

[3] Cooperstein, Robert, and Michael Hickey. “The Reliability of Palpating the Posterior Superior Iliac Spine: a Systematic Review.” The Journal of the Canadian Chiropractic Association, Canadian Chiropractic Association, Mar. 2016,

[4] van der Wurff, P, et al. “Clinical Tests of the Sacroiliac Joint. A Systematic Methodological Review. Part 1: Reliability.” Manual Therapy, U.S. National Library of Medicine, Feb. 2000,

[5] van der Wurff, P, et al. “Clinical Tests of the Sacroiliac Joint.” Manual Therapy, U.S. National Library of Medicine, May 2000,

[6] Dreyfuss, P, et al. “Positive Sacroiliac Screening Tests in Asymptomatic Adults.” Spine, U.S. National Library of Medicine, 15 May 1994,

[7] Eno, Jonathan-James T, et al. “The Prevalence of Sacroiliac Joint Degeneration in Asymptomatic Adults.” The Journal of Bone and Joint Surgery. American Volume, U.S. National Library of Medicine, 3 June 2015,

[8] Laslett, Mark. “Evidence-Based Diagnosis and Treatment of the Painful Sacroiliac Joint.” The Journal of Manual & Manipulative Therapy, Journal of Manual & Manipulative Therapy, Inc., 2008,